Onpas vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta. On vahingossa vähän unohtunut tämä blogi. Jotakin on tässä välissä tapahtunut, mutta oikeastaan ei mitään. Haluaisin niin kovasti jo päästä tekemään kaikkea häihin liittyvää! Askartelu kun on lähellä sydäntä niin kutsukortit ja pöytäpaikkakortit polttelisivat eniten ;)

Tosiaan tässä sitä ollaan elelty rouvana jo reilun kuukauden päivät ja aika uskomattomalta se tuntuu edelleen. Uuden sukunimen käyttö on ollut kaikista vaikeinta, vanhasta tottumuksesta jää usein väliviiva laittamatta :D Muutoin tasaisen tappava arki on samanlaista kuin ennen naimisiinmenoa.

Tieto naimisiinmenosta levisi kuin kulovalkea, vaikka se pitikin pitää salassa. Kun pääsimme ulos maistraatista, paloin halusta kertoa äidilleni sekä anopille. Lähetimme multimediana molemmille kuvat vihkitodistuksesta ja pian sitä alkoikin tulla kyselyjä että mitä ihmettä. Menimme melkein suoraan maistraatista mieheni porukoille ja alle puoli tuntia saapumisestamme tieto vihkimisestä oli jo tullut Tampereen ja Nokian kautta takaisin kotikaupunkiimme. Minun sukuni puolella tieto levisi maltillisemmin, mutta lähes kaikilla se kuitenkin on jo tiedossa. Kuin myös isäni tietää. Hänelle soitin pari päivää tämän jälkeen ja ihmeen hyvin hän asian otti, onnitteli kovasti ja samalla lailla alkoi kysely - kuten muillakin - että koska hääjuhlat on ja missä ne vietetään ja sitä rataa...

Hääjuhlan päivämäärästä olemme saaneet kuulla joka puolelta ja paljon. Myöskään vierasmäärä ei tunnu miellyttävän. Etenkin vanhempani ovat ehdottomasti sitä mieltä, että vieraita on liikaa. Anopista en tiedä mitä hän on mieltä, hän kun ei tyrmää jokaista ajatustani heti alkumetreillä, vaan esittää kantansa kohteliaasti kiertäen. Siitä ollaan oltu yhtä mieltä, että kenenkään mielestä keskellä viikkoa ei sovi pitää hääjuhlia, kun ihmiset ovat silloin töissä. Olemme vain todenneet että he, jotka haluavat juhliin tulla, ottavat ajoissa vapaata sille päivälle; ei se sen kummempaa ole. Joillekin se ei vain tunnu menevän perille asti, mutta minulle on ainakin samantekevää mitä muut sanovat, kun meidän juhlamme tässä on kyseessä eikä muiden.

Palailen taas astialle kun asiaa ilmenee