Terve taas pitkästä aikaa! Nyt alkaakin olla jo ne hetket käsillä, kun häitä pitäisi alkaa järjestellä ihan todenteolla ja pienien alkukäynnistysvaikeuksien jälkeen me olemmekin taas alkaneet miettiä kaikenlaisia hääjuttuja.

Taisi olla mieheni, joka tuli viimeksi kirjoittamaan blogiin ja hän mainitsikin, että servetit juhliin on nyt tilattu. Se tilaus kuitenkin sitten peruttiin, kun löysinkin toiselta firmalta kauniimmat servetit ja halusin niihin erilaisen kuvan. Tämä oli kyllä hyvä päätös senkin kannalta, että niihin olisi tullut väärä päivämäärä. Uudet servetit tilattiin Now and Forever -nettikaupasta toissapäivänä. Samasta paikasta tilattiin myöskin kutsukortit valmiilla kansitekstipainatuksella. Ja nyt sain ainakin rauhassa miettiä millaiset kortit haluan, jos ne olisi pitänyt häthätää viime syksynä päättää, olisin melko varmasti katunut valintaani tässä vaiheessa (kun siis kuitenkin halusin kutsukortit nimenomaan tuolta). Anoppini halusi kustantaa meille vielä vieraskirjan ja joitain koristeita sieltä.

Kaikenlaisia muutoksia on taas matkan varrella tapahtunut. Kaiketi olen sittenkin isäni kanssa väleissä, ainakaan en uhkailuistani huolimatta toteuttanut suunnitelmaani jättää isäni ja hänen perheensä juhlista ulkopuolelle. Isäni onkin ottanut melkoisen komennon mummulassani, hän on käskenyt siirtää huonekaluja toisaalle ja jotakin jopa kokonaan pois näkyvistä. On teetetty mittatilauksena kahteen eteiseen matot, maalattu seiniä ja lattiaa sekä melko rankalla kädellä siivottu myös pihapiiriä. Onhan sentään kyse _hänen tyttärensä_ häistä! Näin sanoo kapteeni J. :D

Tähän asti olen koko ajan ollut sitä mieltä, että en halua juhliimme mitään pappia jeesustelemaan eikä mieskään ole niin pitänyt väliä tästä. Psykologini kerran kuitenkin esitti kysymyksen, että mikä sitten tekee niistä juhlista juuri häät? Mikä erottaa ne tavallisista sukujuhlista? Enpä osannut vastata ja jäin miettimään tätä. Onhan meillä toki hienommat juhlatamineet ja asioihin on paneuduttu ja panostettu vähän eri tavalla, mutta tosiaan - mistä tietää, että on kyseessä hääjuhla?!
Päätin sitten antaa tässäkin asiassa isälleni periksi ja menin ja soitin Sastamalan kirkkoherranvirastoon varatakseni "jonkun kirkosta eronneen puhujan". Selitin puhelimeen siis, etten halua juhliin mitään uskonnollisia kankeita kaavoja, vaan jonkun sellaisen, joka tulisi meidät siunaamaan ilman mitään sen suurempia jeesustelevia puheita. Nainen ymmärsi hyvin mitä tarkoitin ja suositteli Karkun seurakunnan kappalaista Anne Kauppista. Kiitin tästä. Mummuni sanoi että hän oli oikein hyvä valinta, kuulemma hyvä puhuja ja osaa varmasti toteuttaa toiveemme siunauksen suhteen.

Toissaviikolla kävin äitini ja minun luottokampaajalla normi hiustenleikkuussa ja samalla pyysin häntä tekemään minulle hääkampauksen. Haluan sellaisen alas taakse kiinnittyvän löysän "nutturan", josta loput hiukset jäävät vapaaksi ja laskeutuvat vasemmalle olkapäälle. Pidennyksiä tähän kampaukseen tulee uppoamaan suortuva tai kaksi, minulla kun on niin lyhyet hiukset tällä hetkellä, mutta koska sellaisen kampauksen olen aina halunnut niin nyt minä myös saan sen! ;D Kampaajani etsi kirjoista malleja ja sattumalta silmiini osuikin juuri sellainen kuva, jota olin ajatellut. Ja mallilla oli vieläpä samanväriset hiukset kuin minulla eli punaiset! :) Netistä yritin katsella, mutta enpä löytänyt yhtä ainoaa kuvaa, joka olisi ollut sinnepäinkään. :( Niinpä joudutte nyt vain kuvittelemaan tuon kampauksen. :/

Kirjoittelen paremmalla ajalla lisää, nyt hyvää yötä! =)